Muisteluksia 1960-luvulta

Syyslehtien jo pyöriessa vinhasti päästään kurkistamaan 1960-luvun juoksija-ässän Pentti Rissasen juoksu-uran erivaiheisiin. Maaottelutaustasta ja kolmesta peräkkäisestä maastojuoksun Suomen mestaruudesta huolimatta Siilinjärven Ponnistuksessa uransa aloittanut Pena lienee monelle nykyurheilijalle melko tuntematon juoksija. Eikä juoksija itsekkään ole kovin isoa numeroa menestyksestään koskaan pitänyt. Jutussa käy myös ilmi mielenkiintoisella tavalla sen ajan harjoittelumetodeja esimerkiksi laitetun viikko-ohjelman myötä huhtikuulta 1964. Uusi-seelantilaisen Arthur Lydiardin saman vuosikymmenen lopulla Suomeen tuomaan kestävyyspohjaiseen määräharjoitteluun Pena ei ehtinyt mukaan, sillä urheilu-ura päättyi Tukholman katuviestiin keväällä 1967.  Harjoituskilometrit eivät olleet vuositasolla uran missään vaiheessa erityisen suuria, eninmilläänkin vain 3270. Laadukasta ja harjoitusvastetta antavaa se on kyllä ollut.  Kasvupohja urheilu-uralle ja eläm
 änkaarelle muokkautui monipuolisen maalaiselämän pohjalta sekä pihapiirin urheiluharrastuksissa. Edelleen tänäkin päivänä 74-vuotiaana Pena on mainiossa kunnossa. Nykyjään liikuntakunnon ylläpitoon kuuluvat esim. hiihtovaellukset Lapissa sekä seurakunnan lenkkipiiri Poukamassa. Mutta annetaanpas Pentin itse kertoa lopulta melko lyhyeksi jääneestään juoksija-urastaan.

”Juoksu on vanha keksintö, jolla on edetty aikojen saatossa nopeammin tai hitaammin sekä mitattu keskinäistä paremmuutta antiikin ajoista saakka. Kilparadoilla on käytetty monenlaisia valmennusoppeja ja metodeja ja onpa ohessa haettu kenties lisäpotkua sieltä ”harmaalta” alueeltakin.

Hyvä ystäväni Tiilikais Matti on jo jonkun kerran patistanut minua ystävällisesti muistelemaan 1960-lukua ja miten silloin treenattiin. Ajanratas on edennyt ensi vuonna jo 50 vuotta siitä, kun juoksin varsin lyhyeksi jääneen kilpailu-urani viimeisen startin keväällä 1967 Tukholman katuviestissä JKU:n joukkueessa. Eli aika kultaa jo varmaan muistot.

Oma urheilu-urani käynnistyi lähinnä poikavuosien hiihtokilpailuissa. Toki kotini Rissalan pihapiirissä maalla juostiin taloa ympäri herätyskellolla aikaa ottaen, eniten kuitenkin harrastettiin seiväshyppyä sahajauhokasaan. Vaikka hiihdossa pärjäsinkin isän tuvan uunissa tervaamilla suksilla, tähtäin oli kuitenkin juoksuun sillä piikkareilla ei ole voiteluvaikeuksia. Varoin tietoisesti aloittamasta kilpailemista liian nuorena sillä olin kuullut monen polttaneen itsensä loppuun jo poikavuosina. Niinpä juoksin ensimmäisen ratajuoksuni vasta 19 vuotiaana 1961. Menestystä piiritason kilpailuissa tuli jo ekakesänä siinä määrin, että pääsin heti SUL:n nuorten lupausten ryhmään ja leiritykseen. Siellä oli mm 400 m:n aituri Juha Väätäinen.

Estejuoksijaksi vahingon kautta

Seuraava vuosi alkoi vaiherikkaana maastojuoksun SM-kilpailuilla Kuortaneella. Olin asettanut tavoitteekseni sijoittua kuuden joukkoon. Opiston mainiossa kangasmaastossa juostun nuorten sarjan vauhti tuntui heti alkuunsa hirvittävän kovalta mutta päätin vain roikkua kärkiporukassa. Urheilukentälle saavuin loppukiriin kolmen joukossa. Maalissa olin toinen samalla ajalla voittajan Ossi Bäckmandin (n:o 131) kanssa, Mikko Ala-Leppilampi oli kolmas. Piirinmestaruusmaasto sen jälkeen oli enää läpihuutojuttu.

Alkukesästä kotona kerran heinäpellolla ollessani äiti haki minut puhelimeen. Soittaja oli Toimi Tulikoura ja hän kertoi, että minun pitäisi lähteä nuorten maaotteluun Itä-Saksaan ja Puolaan juoksemaan 1500 metrin esteitä. En ollut esteitä koskaan juossut mutta lupauduin lähtemään reissuun. – Edellisenä kesänä juoksemani sileän 1500 metrin aika oli livahtanut valtakunnan tilastoihin esteaikana ja niinpä minut valittiin sen kummemmin kyselemättä 1500 metrin esteisiin. Ei muuta kuin pikaisesti rakentamaan kotiin pari aitaa ja sitten harjoittelemaan aitomista, vesiesteeseen ehtii tutustua sitten juoksun aikana.

Tutustuminen meni sikäli pieleen, että kun en ollut niitä ennen juossut, törmäsin joukon kärjessä vesihaudalle liian varhain, jo eka kierroksella. Toiset vasta toisella, joten tasoitusta tuli annettua liian kanssa.

Pian opin kierrosten laskun ja vesiesteellä käynnit ja niinpä kesän mittaan voitinkin kyseisen estematkan nuorten suomenmestaruuden sekä myös nuorten kolmimaaottelun Norrköpingissä.

Armeijan harmaisiin

Urheilujoukko-osastoja ei tuolloin vielä ollut. Palveluspaikassani Lappeenrannan rakuunoissa sain kyllä heti alusta saakka kaksi iltapäivää sekä vapautuksen lauantaisiivouksista urheilun käyttöön. Kantahenkilökuntaan kuulunut maratoonari Paavo Pystynen toimi hyvänä linkkinä paikallisten juoksuharjoitusten osalta.

Puolustusvoimien mestaruuskilpailut ovat tärkeä tapahtuma, saihan esimerkiksi mestaruudesta 10 vrk:n loman. 1500 m:n esteiden ensimmäisessä erässä juoksi Mikko Ala-Leppilampi uuden nuorten ja puolustusvoimien ennätyksen 4.13,7. Omassa erässäni läksin ajamaan takaa Mikon väliaikoja ja loppuajalla 4.09,7 tuli pv-mestaruus ja se luvattu loma.

Kesän noteerauksia olivat: 800 m 1.54,6 , 1500 m 3.58,1 ja 3000 m esteet 9.07,4 , jolla ajalla olin Kalevan Kisoissa 7.

Vuonna 1964 sain kutsun olympiavalmennukseen

Armas Valsteen kutsun mukaisesti kestävyysjuoksun lajivalmennusryhmä kokoontui yhteen Vierumäellä. Sijoituin Mauri Jormakan talliin. Hän oli hakenut valmennusoppia Amerikoista saakka. Tähän saakka olin laatinut omat ohjelmani itsenäisesti.

Suomen Urheilulehdestä olin leikannut ja liimannut harjoitusvihkoon maailman silloisten parhaiden juoksijoiden valmentajan Uusi-Seelantilaisen Arthur Lydiardin yhdeksänosaisen artikkelin juoksijoiden ympärivuotisesta harjoittelusta. Peter Snellin ja kumppaneiden ohjelmia ei tietenkään voinut kuin soveltaa Suomen olosuhteisiin. Kyseinen Lydiard, jonka valmentamat juoksijat saavuttivat 18 olympiamitalia,  päätyi myöhemmin myös suomalaisten juoksijoiden valmentajaksi 1967-1969. Itse lopetin juuri silloin. Tapasin herran juoksijoineen jonkun kerran mm Saarijärven juhannuskisoissa. Suomen juoksijoille oli hetken antanut oppia myös unkarilainen Mihaly Igloi. Hänen oppinsa perustui täysin intervalleihin, jopa 50-60 x 200 m. Tähän vuonna 1962 kokeiltuun vetoharjoitteluun en ehtinyt osallistua. Suomalaisia juoksijatalleja oli myös mm Haikkolan Raaka-Rollen kopla.  Jormakan tallin leireillä oli mukana myös ”yksinäinen susi” Jouko Kuha ja jonkun kerran myös Olavi ”Tankki” Salonen.

    

SM-maastomestaruuksien avaus

Talviharjoittelu uusissa valmennuskuvioissa meni hyvin. Vuoden 1964 keväiset SM-maastot juostiin toukokuussa Vuoksenniskalla. Tehdyt vetoharjoitukset olivat antaneet tuntumaa vauhtiin ja kykenin hyvin pysymään kärkiporukan vauhdissa. Valmentajani Jormakan Mauri huusi kilometri ennen maalia ”nykäise”. Tein työtä käskettyä ja ensimmäinen yleisen sarjan 6 kilometrin maastomestaruus oli yllättäen melko helposti saatu.

Perinteisissä Saarijärven juhannuskilpailuissa juoksin luonnollisesti kolmen tonnin esteet. Juoksun voitti Romanian Zoltan Vamos, vaikka ei tullut lainkaan maaliin. Juoksun maalia oli nimittäin siirretty 10 metriä normaalista maaliviivasta eteenpäin. Vamos kurvasi sisäkentälle jo ennen oikeaa maalia. Jouko Kuhan kanssa tulimme hänen takanaan rintarinnan. Hiljentäessämme huomasin siirretyn maalin ennen Joukoa ja voitin hänet kämmenen leveydellä. Saimme saman ajan 8.58,0 joka jäi ennätyksekseni. Juoksussa sain näin esteiden tulevan ME-miehen päänahan. Tämän kyseisen Saarijärven juoksun voittajaksi ylituomari julisti kuitenkin moraalisen voittajan Vamoksen. Kotoisella metsäpolulla nyrjähti myöhemmin nilkka ja parhaaseen ratakauteen tuli puolentoista kuukauden kilpailutauko.

Maajoukkuevalmennettavien ryhmässä jatkui seuraavan syksyn ja talven harjoittelu. Edessä oli myös muutto työnperässä Keski-Suomeen Keuruulle. Oman uuden seuran Keuruun Kisailijoiden väreissä lähdin Veteliin SM-maastoihin 1965 puolustamaan edellisen vuoden mestaruutta.

Lähtöviivalle tuli mukaan myös Juha Väätäinen ja Pohjanmaan mainetta puolustamaan Heikki Rinta-Marttila Lapualta. Juhan kanssa kävimme tiukan otatuksen, Juha jäi hopealle 7 sekunnin marginaalilla. Heikki oli pronssilla ja näin uusin 6 kilometrin maastomestaruuteni.

Kesän ratakaudella saavutin urani parhaat tulokset, vaikka iskiasvaiva katkaisikin juoksut jo heinäkuun lopulla. Australian Ron Clarke juoksi kesäkuussa Turun Urheilupuistossa soolona 10 000 metrin häikäisevän ME:n 28.14,0. Vähän myöhemmin Saarijärven juhannuskisoissa pääsin hänen peesiinsä sileän 3000 metrin juoksussa. Uuden-Seelannin John Davies löi ”Erämaajunan” loppukirissä. Oma sijoitukseni oli neljäs, omalla ennätyksellä 8.06,2.

Muut kesän ennätysnoteeraukset olivat: 800 m 1.53,8 , 1500 m 3.48,2 ja 5000 m 14.27,4.

Vuoden 1966 harjoituskaudella kävin maaliskuussa Suomen edustajana maastojuoksussa Brysselissä, matka oli minulle pitkä, yli 10 kilometriä raskaassa kelissä. Vettä satoi koko kilpailun ajan, jalka upposi välillä nilkkaa myöten saveen. Kärkeen ei kansainvälisessä seurassa ollut asiaa, sijoitus 29. mutta silläkin sijoituksella sain palkinnoksi yleistalouskoneen joka on huushollissamme käytössä edelleen.

Kevät toi jälleen eteen haasteen SM-maastoista  jotka käytiin Tikkurilassa. Kilpakumppaneista Juha Väätäinen pidensi jälleen juoksumatkaansa. Hän oli 12 kilometrillä nyt kolmas, Mikko Ala-Leppilampi voitti. Minä uusin jälleen lyhyemmän matkan, 6 kilometrin mestaruuden. Nyt niitä oli jo kolme peräkkäisiltä vuosilta. 

Vanha vaiva iskias ilmaantui jo toukokuun loppupuolella ja ratakausi jäi hyvin rikkonaiseksi. Suomi-Norja maaottelussa olin mukana juoksemassa 3000 metriä, sijoitus 3. Kalevan Kisoissakin yrittelin 1500 metriä. Vitosen aikaani petrasin vähän lukemaan 14.19,4 kolmosella viivyin 8.11,2.

Uran päätös 1967.

 Uusi vuosi vaihtui, muutin Keuruulta Jyväskylään missä treenit jatkuivat entiseen tapaan talvikuukaudet uuden seuran JKU:n yhteydessä. Siirtyminen pankkiin uusiin työtehtäviin, muutokset siviilielämän puolella sekä jatkuvat kesäiset jalkavaivat ( iskias, akilles ym ) nostivat kuitenkin esiin ajatuksen uran jatkamisen mielekkyydestä. Lopettamispäätös kypsyikin sitten varsin nopeasti ja viimeisen kilpastarttini juoksin keväisessä Tukholman katuviestissä JKU:n joukkueessa.

Oma ”tähdenlentoni” jäi siis varsin lyhyeksi, vuodesta 1961 vuoteen 1967 eli seitsemäksi vuodeksi. Liikunta ei toki jäänyt siihen vaan partiolaisia lainaten: ”kerran juoksija, aina juoksija”. Kuntolenkkeilyn ohella piti kerran nelivitosena kokeilla myös veteraaniurheilua. Käytin sen verran piikkareita jalassa, että juoksin hallissa muutaman piirinmestaruuden ja SM-hallissa Vierumäellä 400 m:llä pronssia. Nämä kerrat riittivät minulle numerolappu rinnassa juoksemiseen.

Numerofaktaa kilometreistä

Omat kilometrimäärät eivät olleet mitenkään suuria, sillä Lydiardin 1960-luvun lopulla tuomaan kestävyyspohjaiseen valmennukseen en ehtinyt. Vetoharjoittelun kautta pyrin saamaan vauhtikestävyyttä sekä ajoittamaan kuntohuippuni tavoiteltuun ajankohtaan. Kunnon ajoituksissa onnistuinkin mielestäni hyvin.

                                

Kilometrejä kuukausittain

                                 1963 armeijassa. Harjoituspäiväkirjassa 100 - 260 km/kk, yhteensä 1650 km.

                                 1964 Tammik. 282 km, helmik. 316 km, maalisk. 461 km, huhtik. 555 km, toukok. 275 km,

                                 Kesäk. 353 km, heinäk. 125 km, elok. 169 km, syysk. 75 km, lokak. 233 km, marrask. 250 km,

                                 Jouluk. 175 km. Yhteensä 3270 km.

                                 1965 Tammik. 296 km, helmik. 370 km, maalisk. 339 km, huhtik. 503 km, toukok. 379 km,

                                 Kesäk. 393 km, heinäk. 250 km, elok. 21 km, syysk. 25 km, jouluk. 276 km. Yhteensä 2850 km.

                                 1966 Tammik. 339 km, helmik. 395 km, maalisk. 380 km, huhtik. 466 km, toukok. 503 km,

                                 kesäk. 300 km, heinä-lokakuu ei säännöllistä harjoittelua. Marrask. 133 km, jouluk. 166 km.

                                 Yhteensä 2680 km.

                                 1967 Tammik. 402 km, helmik. 427 km. Harjoituspäiväkirjan pito loppui.

Esimerkkejä päivän harjoituksista

                                 HUHTIKUU 1964

                                 10 pv 17 km 1h 20min; 20 min verr. 15x100m/50 löys. 1x12 min reipp. (4 km). Loppu kev. Juoksua.

                                 12      30 km 2h 5min; Tas.rauh. juoksua ¾ teho. (Raskas ja mäkinen osuus 14 km) 4x1 min reipp.

13      Ap 7 km 36 min. verr.juoksua (Sohjo tie, tihkusade). Ip 7 km 50 min. 30 min. tas. rauh.

          juoksua (1/2 teho). 3x1 min. kiihdyttäen/pal. 3 min. 10 min. verr. (Tihkusade).

                                 16      Ap 10 km  44 min.; 5 km verr. 15x100m/50 löys. 2x200m kiihdyttäen/3 min. Loppuverr +

voimistelua. Ip 10 km 1h 20 min; 15 min. verr. 12xn. 40 sek. ylämäkeen/pal. 3 min. (7 ensim. ¾ teho, loput 5 4/4). 15x100m/50 löys.

18     28 km 2 h; 9,5 km verr+tas.juoksua (10x100 m/50). 30 min (n 9 km) melko kovaa ¾. 9,5 km 

         Tas. Juoksua + hissuttelua + ravistelua. 3x30 sek. kovaa/pal 3 min.

19     Ap 6 km; reipasta kävelyä. Ip 15 km 1 t 15 min.; 20 min verr. 12x400m n 75 s. (1/2)/pal 400

         m. 15 min. verr.

20     Ap 8 km 43 min; kev. Verryttely, 2x30 sek. kiihdyttäen + 5x100m/50.

         Ip 18 km 1 h 22 min;15 min verr., 20 min kevyt vauhtileikittelyä, n. 20 min tas.juoksua, 20

         min verr. + ravistelua.

23     15 km 1 h 2 min; kev. juoksentelua maastossa (1/2)                                 

28     Ap 9 km 41 min;  tas.kevyttä verr.juoksua + voim. 7 min. Ip 9 km 47 min; 3 km verr.

         3,2 km kovaa maastossa (9.26), 3 km verr. + voimistelua.

Harjoitusmetodeja ja ohjelmia on olemassa ja saatavissa pilvin pimein. Tärkeintä on löytää valmentajan kanssa niistä se joka parhaiten soveltuu kullekin yksilölle. Kilometrimääriä on maili- ja keskimatkojen juoksijan juostava aina riittävästi.

Vähän valmennustakin

1980 luvun lopulla tein vähän valmennusyhteistyötä mm KNMKY:n Otto Savolaisen kanssa. Oma valmentajani Mauri Jormakka lupasi tarjota päivällisen tallinsa jäsenelle joka rikkoo hänen ennätyksensä (Maurilla oli ihan kovat mailerin ennätykset). Minä taisin syödä sen päivällisen tonnivitosen ajallani 3.48,2. Lupasin päivällisen myös omille valmennettaville ennätyksieni rikkomisesta mutta syömättä ne pojilta jäivät. Lähimmäksi pääsi Otto 1989 SM-sisähallin kolmosen ajalla 8.13,51. Ratamatkoilla hänen aikansa olivat 1500 3.51 ja 5000 14.36 luokkaa. Kuntoaan nykyinen Lapuan srk:n diakoniajohtaja on hoitanut edelleen hyvin. Kesäinen puolimaraton tuoreessa sarjassa 50v. taittuu ajassa 1 h 30 min.

Ohessa aikoinaan laatimani Oton vuosisuunnitelma.

Lopuksi

11.7.1957 alittivat kolme  Olavia, Salonen, Salsola ja Vuorisalo Turussa 1500 metrin maailmanennätyksen.    

17.7.1968 juoksi Jouko Kuha Tukholmassa 3000 metrin esteiden ME:n 8.24,2. 1960-luvulla siirtyi 400 m:n aituri Juha Väätäinen ensin 800 metrille ja sitten keskimatkoille. Tätä kautta hän loi pohjan vuoden 1971 Helsingin EM-kisojen vitosen ja kympin voittoisille loppukireille.

Munchenin olympialaisista 1972 alkoivat Lasse Virenin ja Suomen kestävyysjuoksun 1970-luvun kunnianpäivät lopullisesti.

Urheilun tämän päivän ”syöpä” doping oli kokonaan ulkopuolella omassa kokemusmaailmassani 1960-luvulla. Vilungin käyttöön on huippu-urheilussa houkutuksena paitsi glorian tavoittelu myös taloudellisten etujen tavoittelu sponsorisopimusten ja kilpailujen rahapalkintojen myötä.

Juoksemisen iloa ja nautintoa voi jokainen harrastaa vilpittömällä mielellä ja puhtaalla omallatunnolla, maastossa, maantiellä tai radalla.

Omaan liikunnan ylläpitoon on kuulunut mm hiihtovaellukset ja retket Suomen, Ruotsin ja Norjan Lappiin, niitä on kertynyt jo yli 60. Säännöllisyyttä hölkkä- ja jalkalenkkeihin on tuonut srk:n Poukaman miesten lenkkipiiri. Kahden viikon välein tapahtuvissa kokoontumisissa olen ollut aktiivisena jäsenenä jo 35 vuoden ajan. Eli lähes piirin perustamisesta lähtien. Erilaisissa juoksutapahtumissa sekä varsinkin veteraanisarjoissa pärjäävät lenkkipiirin jäsenet edelleen kartuttaen runsasta mitalikokoelmaansa, kuten Konttisen Tanelikin sarjassa 80v. Moni piirin jäsen on jo riisunut ajalliset lenkkitossut lopullisesti, niin myös yksi perustajajäsen Veli Puustinen. "

Syysviikate on niittänyt kesän, pimeään piiloutuminen onnistuu iltaisin jo melko varhain. Syyskuu raottaa hataraa ovea syksyyn ja on matalana kynnyksenä kesän ja syksyn välissä. Elämän tekee valoisammaksi, jos emme murehdi jatkuvasti sitä mitä meiltä puuttuu, vaan iloitaan aidosti siitä mitä meillä on. Syksylläkin.

Kesäistä syksyä tai syksyistä kesää, miten vain kukin sen haluaa omalla kohdallaan nähdä!

-Matti-